Minua on viime aikoina vaivannut lisääntyvä ahdistus johtuen siitä, etten ole koskaan saanut mielestäni ääntäni kuuluville parisuhteessani. Olen yrittänyt monella tavalla, mutta aina päädymme samaan lopputulokseen. Mieheni kertoo, kuinka paljon hänellä on huonommin asiat ja saa minut tuntemaan syyllisyyttä siitä, että kehtaan edes valittaa. Lupaan palata näihin asioihin myöhemmin, kunhan saan langan päästä kiinni ja pääsen purkamaan vyyhtiä. Tuntuu, että tämä on ainoa tapa selvitellä asioita mielessään, koska ihan kaikkea ei voi ystävienkään päälle kaataa ja puhuessa juoni aina jotenkin katkeaa.

Vähän taustatietoa elämästäni. Olen ollut saman miehen kanssa koko elämäni. Viimeiset kuusi-seitsemäntoista vuotta ollaan pidetty yhtä ja vihkimisestä tulee kuluneeksi nelisentoista vuotta. Lapsiakin on enemmän ja vähemmän. Siitäkin lisää toisella kertaa.