Kiitos kommenteistanne! En ollutkaan uskaltanut edes käydä sivuillani, koska ajattelin olevani suhteellisen epäkiinnostava, varsinkin viime tekstieni jälkeen. Ja jotenkin koko blogin pitämiseltä on kadonnut pohja viimeisen muutaman viikon aikana.

Tosiasia on, että miehelläni oli todella pahoja ongelmia, kirjoituksistani kävi ilmi ainoastaan jäävuoren huippu, sillä ajatuksena oli purkaa pahaa oloa pala kerrallaan. Mutta nyt ollaan uuden alun edessä ja haluni on unohtaa kaikki edellä kerrotut asiat ja antaa hänelle anteeksi. Varmasti jossain vaiheessa eteen tulee samankaltaisia hetkiä ja vaikeuksia, mutta vanhoja asioita en halua muistella. Ne ovat nyt mennyttä, sitä ei voi muuttaa.

Kirja, joka antoi kimmokkeen koko muutokseen, oli John Beveren Voitto erämaassa. Lämpimästi suosittelen. Ihmeellisintä kirjassa oli se, että molemmille tuli ajatus mieleen, jota ei kirjan sivuilta voinut mistään havaita. Mieheni tuli esittämään asiaa minulle, jota olin omassa mielessäni vuorokauden pohtinut. Tämän 'ajatuksen' tasolta aloimme toimimaan ja olemme havainneet sen parhaaksi asiaksi, mitä olemme koskaan parisuhteessa tehneet. Nimittäin yhteisen rukouksen ja Raamatun luvun. Nämä hetket ovat olleet kullanarvoisia meille molemmille ja ovat myös avanneet keskusteluyhteyden muilla osa-alueilla ihan uudestaan.

Kaiken kukkuraksi mieheni on valittanut, ettei Jumala kuule hänen rukouksiaan. Hetikohta em. tapahtumien jälkeen olin eräässä tilaisuudessa, jossa Jumala paransi minut sairaudesta, jota lääketiede ei kykene parantamaan. Tämä oli ollut miehelläni rukousaiheena useiden vuosien ajan. Etteikö Jumala kuulisi..? Kuten jo itsekin aiemmin kerroin, Jumala ei aina vastaa haluamallamme tavalla, eikä meidän aikataulussamme, mutta Hän vastaa meille parhaalla tavalla.